Näin Levin leirin alkajaisiksi haluan nostaa esille yhden ravintoon liittyvän tärkeän asian. Miten varmistetaan Urheilijan riittävä raudan saanti?
Ennenkuin kirjoitan mitään muuta, niin teroitan, että kaikissa terveyteen liittyvissä asioissa kääntykää aina ensin asiantuntijan puoleen.
Veriarvot ovat hyvin merkittävä tekijä urheilijan suorituskyvyssä. Näin on erityisesti kestävyyslajeissa. Hiihtokokki on kuitenkin huomannut vuosien saatossa, että niiden seuraamiseen käytetään valitettavan vähän panoksia.
Uskallan väittää, että lähes puolet urheilijoista on jossakin vaiheessa omaa uraa kohdannut veriarvojen laskun tai jopa romahtamisen ongelman.
Legendaarinen yleisurheiluvalmentaja Jussi Saarela sanoi minulle kerran: “Kun harjoittelukausi alkaa, en ota leirille urheilijaa, jos hänellä ei ole esittää tuoretta dokumenttia veriarvoista”.
Veriarvojen seuraamiseen ei riitä hemoglobiinin seuranta. Yhtä tärkeää on seurata myös rautavarastojen tilannetta. Hemoglobiini arvot pysyvät suhteelisen korkeana, vaikka raudan puutosta on jo elimistössä. Elimistö korvaa puutoksen käyttämällä rautavarastoja. Kun varastot loppuvat, niin hemoglobiiniarvo romahtaa.
Matala ferritiiniarvo kuvaa elimistön heikkoa varastorautatilannetta. Toinen varastoraudan määritysmenetelmä perustuu transferriinin (sTfR) pitoisuuden mittaamiseen. Transferriini-pitoisuuden nousu kertoo kudosten raudantarpeen suurenemisesta ja varastoraudan vähyydestä.
Optimaalista olisi, jos veriarvot testattaisiin neljä kertaa vuodessa.
Riittävä raudan saanti turvataan monipuolisella terveellisellä ravinnolla. Se sisältää riittävästi rautaa ja hivenaineita, jolla raudan imeytyminen on mahdollista.