Tämän vuoden Oloksen leiri alkaa tänään. Hiihtokokki on ollut liikkeellä jo hyvissä ajoin. Laadukkaat ruoat on hankittu, edullisesti, perinteisen kaavan mukaan. Marjat kauden sadosta, kalat Vihiluodon kalasta, lihat sekä kahvit eri tarjouksista ja perunat lahjoituksena Tyrnävältä.
Puolukka-, mustikka-, mustaherukka- ja omenahillo sekä viinimarjamehutiiviste on keitetty.
Hiihtokokin periaatteiden mukaisesti Urheilijoille tarjotaan maukasta, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa.
Tämän vuoden leirille Hiihtokokki on saanut vahvistuksen. Ystäväni ja lintuharrastuskumppani Risto Vittaniemi on loistava lisäresurssi. Yhdessä voimme tarjota aiempia vuosia monipuolisemman tarjonnan.
Teimme ajomatkan aikana karkean arvion mukana olevasta ruokamäärästä. Auton ja peräkärryn kyydissä oli ruokaa yli 600 kg. Tämä tarkoittaa, että leirin aikana kuluu ruokaa yli 1000 kg.
Ruoat ovat hyvässä järjestyksessä pakastimessa ja jääkaapissa.
Pakastetut ruoat kulkivat peräkärryssä, uudessa, lahjoituksena saadussa isommassa pakastimessa. Vanha hyvin palvellut jäi pieneksi ja siksi tarvittiin isompi 200 litran pakastin. Kylmäkuljetusketju ei katkennut missään vaiheessa.
Veimme ennakkoon hankitut ruoat Särkijärvelle jo lauantaina. Latauduimme Äkäslompolossa kaksi vuorokautta ja tulimme eilen maanantaina Särkijärvelle valmistelemaan kaikki valmiiksi.
Tänään tiistaina Urheilijat saapuvat. Heitä odottaa tervetuliais-Spagetti Bolognese, joka on kätevä ruoka tipoittain saapuville leiriläisille. Jokaiselle keitetään tuoreet spagetit.
Tästä leiri alkaa. Tavoitteena on, että Urheilijat voivat keskittyä harjoitteluun.
Kiitän Hiihtokokkia kutsusta vieraspalstalle ja jälleen erinomaisista aterioista Team Electrofitin Oloksen leirillä. Kirjoitin viime vuonna hengitysoireista ja yskästä. Tällä kertaa pohdin hiihtokilpailujen pakkasrajoja.
Oloksella sunnuntaina kilpailtiin hieman kirpeämmässä pakkassäässä, noin -10-12°C:n lämpötilassa, vaikka Muonion kirkonkylällä olikin -25°C, kiitos tunturisään inversion. Tämä ilmiö on tuttu monelle pohjoisessa ulkoilevalle eikä kisan perumista tai hiihtäjien turvallisuutta tarvinnut nyt pelätä.
Maastohiihto, yhdistetty ja ampumahiihto ovat poikkeuksellisia olympialajeja. Ennen vuorihiihdon tuloa olympialaisiin ensi talvena ne ovat olleet ainoat kestävyysurheilulajit, joissa kilpaillaan selvästi pakkasen puolella. Kylmä ilma kuuluu lajin luonteeseen, mutta jossain kulkee raja, jossa terveysriski voi kasvaa suuremmaksi kuin urheilullinen hyöty. Tällä hetkellä FIS:n kilpailusäännöissä lukee, että kilpailu voidaan järjestää, jos kylmin kohta ladulla on –20 °C tai lämpimämpi. Lisäksi tuuliolosuhteet on otettava huomioon.
Kylmä vaikuttaa koko kehoon rasituksessa ja aihe on hyvin laaja. Tässä kirjoituksessa keskityn hengitysteihin kohdistuviin vaikutuksiin kylmässä ilmassa kilpailtaessa.
Mitä kylmä tekee hengitysteille?
Kovatehoinen kestävyysrasituksessa keuhkot hengittävät 100–200 litraa minuutissa. Pakkasilmassa sisäänhengitettävä ilma on hyvin kylmää ja kuivaa. Kun kylmä ja kuiva ilma virtaa nopeasti hengitysteiden läpi, se jäähdyttää limakalvoja, kuivattaa hengitysteitä ja kuormittaa keuhkoputkia mekaanisesti ja kemiallisesti.
Pitkällä aikavälillä tämä voi lisätä riskiä sairastua astmaan. Selvää syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan selvitetty, mutta tiedämme hyvin, että varsinkin hiihtäjillä astmaa on enemmän kuin muulla väestöllä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että astma ei kehity yhdessä kilpailussa, mutta yksittäinenkin raju rasitus kylmässä ilmassa voi ärsyttää hengitysteitä päiviksi.
Mitä hiihtäjät itse ajattelevat pakkasrajoista?
Väitöskirjatyöni yhteydessä teimme kyselytutkimuksen suomalaisten maastohiihtäjien hengitysterveydestä keväällä 2019. Yhtenä pienenä, mutta mielenkiintoisena osuutena kysyimme myös urheilijoiden omia mielipiteitä kilpailujen pakkasrajoista. Tulokset julkaistiin yhteenvetona hengitystutkimus.fi -sivustolla. (linkki)
Kysymykset olivat:
“Kylmällä säällä, kilpailetko aina jos kilpailu järjestetään?” (kyllä/ei)
“Jos saisit itse päättää, mikä olisi sopiva lämpötilaraja oman ikäluokkasi kilpailuissa?” (avoin vastaus)
Mitä selvisi? (351 vastaajaa)
66 % hiihtäjistä kertoi kilpailevansa aina, jos kilpailu vain järjestetään.
Kun tarkasteltiin yli 16-vuotiaita (joita FIS:n –20 °C raja käytännössä koskee), vain 13 % piti –20 °C:ta tai kylmempää sopivana pakkasrajana.
Keskimäärin sopivana rajana pidettiin –16,8 °C yli 16-vuotiailla –15,1 °C alle 16-vuotiailla.
Toisin sanoen, suurin osa urheilijoista toivoisi lämpimämpää rajaa kuin nykyinen –20 °C. Tämä on mielestäni tärkeä viesti. Urheilijat ymmärtävät kylmän osana lajia, mutta eivät halua kilpailla mihin hintaan hyvänsä.
Tutkimuksen jälkeen ennen tulosten julkaisua Suomen Hiihtoliitto oli jo nostanut pakkasrajaa Suomessa –15 °C:een, mikä vastaa käytännössä nuorten keskimääräistä mielipidettä. Skandinavia Cupissa aikuisilla on puolestaan käytetty tiukempaa –17 °C rajaa kaudesta 2016–2017 alkaen ja tätä on sovellettu useaan kertaan sen jälkeen.
Sprintti, normaalimatka ja pitkät matkat – pitäisikö rajat erotella?
Keskustelussa urheilijoiden ja kollegojen kanssa on noussut esiin kaksi näkökulmaa.
Sprintti kovassa pakkasessa tuntuu monesta urheilijasta rajummalta hengitysteiden kannalta, koska hiihtovauhti ja intensiteetti on jopa maksimihapenottokykyä korkeammalla tasolla ja tämä toistuu finaaliin pääsevillä neljästi päivän aikana.
Normaalimatkoilla ja pitkillä matkoilla altistus on pidempi, mutta vauhti ei ole kova, mutta altistuksen määrä on hyvin pitkä ja muun kehon altistuminen on otettava myös huomioon.
Altistuksen kesto ja teho yhdessä ratkaisevat sekä hengitysteiden kuormituksen että paleltumisriskin. Nykyinen yksi yhteinen –20 °C raja kaikille kilpailumuodoille ei ota tätä huomioon.
Itse näkisin järkevänä, että, sprintissä voidaan harkita matalampia (lämpimämpiä) pakkasrajoja Pitkillä matkoilla tulisi huomioida erityisesti paleltumis- ja hypotermiariski (esim. sormet, varpaat, kasvot, sukuelimet).
Miksi tutkimusta sopivasta pakkasrajasta ei ole?
Leikitään, että laitetaan hiihtäjät hiihtämään kovaa eri pakkasissa, mitataan kehon lämpöä, tulehdusmarkkereita, keuhkofunktiota ja todetaan, että “tästä lämpötilasta alkaen ei saa enää kilpailla”.
Käytännössä tällainen tutkimus olisi eettisesti lähes mahdoton. Tutkittavia ei voi tahallisesti altistaa olosuhteisiin, joiden odotetaan aiheuttavan limakalvovaurioita tai paleltumia. Vakavien paleltumisvammojen riski ei ole hyväksyttävä, vaikka tutkittavat osallistuvatkin vapaaehtoisesti. Eettiset toimikunnat eivät todennäköisesti hyväksyisi tutkimusasetelmia, joissa haitta on näin selkeästi ennakoitavissa.
Toinen vaihtoehto olisi tieteen kielellä opportunistinen tutkimus eli mennään valmiiksi kylmiin kilpailuihin ja tehdään mittauksia ennen lähtöä, kilpailun aikana kannettavilla antureilla ja heti maaliin tullessa (esim. spirometria, veren merkkiaineet, kehon lämpötila).
Tämä voi olla käytännön kannalta hankalaa, mutta voisi olla hyvillä resursseilla mahdollista. Vaivaa urheilijalle tulee ja maalissa esimerkiksi spirometrejä pitäisi olla useita. Lisäksi mitattavat suureet ovat usein melko kohinaisia ja niihin liittyy vaihtelua, jolloin eroja eri lämpötilojen välillä ei välttämättä saada esille yksittäisissä kilpailuissa.
Hengitysmaskit ja keuhkojen suojaaminen
Yksi keino suojella hengitysteitä kylmässä on lämmönvaihdinmaskien käyttö (Airtrim, Jonasmask ym.). Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 4 minuutin maksimirasituksessa hiihtäen (sprintin aika-ajon kaltainen) –15 °C:ssa keuhkofunktio ei heikentynyt suorituksen jälkeen, kun käytettiin hengitysmaskia verrattuna maskittomaan suoritukseen.
Hyvänkin maskin läpi hengitystyö on vaikeampaa ja pitkässä kisassa kosteuden kerääntyminen ja sen jäätyminen lisää hengitysvastusta. Siksi kaikki urheilijat eivät pidä maskin tunteesta tai kokevat sen haittaavan hengitystä. Suosittelen lämpimästi kuitenkin kokeilemaan maskeja kylmillä keleillä.
Lounas ja päivällinen menivät saman kaavan mukaan. Jokainen sai valita mieleisensä ruoat. Vaihtoehtoja oli viime päivinä kertynyt. Listalla oli siikafile, naudan sisäfile, verilätyt, karjalanpaisti, lohikeitto, kalkkunakeitto, sekavihannekset, lohkoperunat, riisi ja spagetti.
Päivän teemana oli hävikin minimointi. Kaikki jäljelle jääneet raaka-aineet ja valmiit ruoat jaettiin Urheilijoille kotiin viemisiksi.
Näkymä pakastekaapista. Jokaisessa purkissa on ruoka-annos tai kaksi.
Törkypullat tekivät kauppansa jokaisen Urheilijan omalla tyylillä: vapaalla, perinteisellä tai yhdistelmällä. Tärkeintä oli hiilihydraattivarastojen tankkaus.
Tässä yksi esimerkki.
Hiihtokokilla päivä meni keittiötä järjestäessä ja paikkoja siivotessa. Huomenna on vielä osalle porukkaa aamiainen ja sitten auton pakkaus ja keittiön loppusiivous. Urheilijat siivosivat ruokasalin tänään. Siitä oli iso apu.
Jälleen on takana raskas, mutta mukava kahden viikon rutistus sekä Urheilijoilla, Huoltajilla että Hiihtokokilla. Oli hienoa, kun sain olla seuraamassa Huippu-urheilijoiden tekemisiä ihan ytimessä. Kiitos siitä kaikille.
Aamiainen meni rutiinilla. Leirin lopussa minimoimaan hävikki. Välttämättä kaikkea laajaa tarjontaa ei enää ole aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Iltapalasta ei tingitä.
Lounaalla oli vuorossa lohikeitto. Sen myötä kaikki 20 kiloa lohta tuli käytettyä. Lohi on ollut koko leirin ajan hyvin pidettyä.
Päivällisellä oli karjalanpaistia. Keitin sitä eilen kuusi tuntia ja tänään vielä kaksi lisää.
Lisukkeena oli perunamuusin ja riisin kanssa pakastevihanneksia. Todella hyvä ja edullinen tapa tarjota terveellistä kukka- ja parsakaalia. valitsemassani pakkauksessa oli porkkanaa 10%. Lisäsin mukaan kesäkurpitsakuutioita ja maustoin koko setin suolalla ja meiramilla.
Iltapalastapalalla oli pannukakkua. Se maistuu Urheilijoille todella hyvin ja se on helppo tehdä. Kunhan Hiihtokokki ehti, niin julkaisee pannukakun reseptin Kokki värkkää-osastolla. Yleensä en julkaise käyttämiäni reseptejä, mutta nyt voin tehdä poikkeuksen.
Huomenna on viimeinen kokopäivän leiripäivä. Silloin perinteisesti nautitaan keräilyeristä ja törkypullista.
Heti ensimmäisellä matkalla tuli teamille menestystä. Juuso Haarala oli sprintissä hienosti toinen.
Kisapäivänä Hiihtokokillakin on normaalista poikkeavia tehtäviä. Suksenhuoltomiehet tulivat aamiaiselle jo klo 6:00. Hiukan muuttamalla tehtävien järjestystä aamiainen oli valmiina, kun he tulivat.
Lounaalle Huoltomiehet eivät päässeet. Heille toimitettiin lounas huoltokopille.
Kuvassa paistetut siikafileet pari puolitettua ankan rintafilettä, verilättyjä ja lisukkeet. Lisäksi toimitus sisälsi graavilohisämpylöitä ja savuporovoileipäkakkua.
Muuten päivä oli Hiihtokokin kannalta rikkonainen. Syömäreitä tuli eri aikoihin. Kaikki saatiin kunnialla ruokittua.
Päivällä oli aikaa leipoa pullaa. Nyt se onnistui hyvin.
Päivällisellä oli vaihtoehtona karjalanpaistia ja paistettuja lohifileitä. Karjalanpaisti oli uunissa kuusi tuntia ja oli siksi hyvin mureaa. Sen kanssa oli tietysti perunamuusia ja puolukkahilloa.
Leiri alkaa loppumaan ja siksi ruokalista sisältää kaikkea sitä, mitä on jäljellä. Huomenna syödään siksi lohta ja karjalanpaistia kunkin valinnan mukaan.
Aamupalan sämpylät leivoin edellisen aamun riisi- ja kaurapuurojäämiin. Lisäsin taikinaan ruisjauhoja sämpyläjauhojen lisäksi. Lopputulos oli hyvä, normisuoritus.
Päivälliseksi kehitin pikasulatuksella pakasteesta jauhelihaa. Tein uunissa mureketta. Vaihtoehtona oli vielä edellisen päivän uunikalaa, mutta mureke vei voiton. Ei jäänyt epäselväksi, että mureke on Urheilijoiden lempiruokaa.
Päivällisellä oli ankan rintafileitä.
Tässä fileet menossa uuniin.
Tässä fileet tulossa uunista. Paistinliemestä tein kulinaristisen kastkkeen.
Iltapalaksi oli voileipäkakkua. Tein ne jo aamulla tekeytymään, mutta huomenna ne ovat parhaimmillaan .
Kuvassa oikealla savuporokakku ja vasemmalla lohikakku. Onneksi puolet jäi näistä syömättä. Huomenna päästään testaamaan mitä tekeytymisprosessi on yölla saanut aikaan.
Seuraavana on vuorossa pihvipäivä. Hiihtokokki laitaa juhla-asun päälle ja tarjoilee sisäfilepihvit jokaisen toiveen mukaa.
Aamiainen meni perinteistä kaavaa noudattaen. Leivoin normaalia isomman annoksen sämpylöitä (60 kpl). Määrä tuntuu olevan päivän tarve. Päivällisellä oli lisäksi 30 pakasteesta otettua naanleipää. Leivänpaahtimessa sulatettuna se on kuin juuri leivottua.
Lounaalla oli sama ongelma kuin edellisenä päivänä. Mistä löytyy riittävästi ruokaa Urheilijoiden valtavan energiantarpeen täyttämiseen. Onneksi sain koottua keräilyerät ja löysin lisäksi pakastimesta yhden kilon ulkofilepihvin. Sain niistä koottua laatuvaatimukset täyttävän lounaan. Spagetti aina pelastaa Hiihtokokin vaikeissakin tilanteissa. Keitin myös kukkakaalikeiton, joka sai todella hyvän vastaanoton. Taidan jatkaa keittolinjalla tulevinakin päivinä. Huomenna kokeilen varsisellerikeittoa.
Päivällisellä oli perunamuusia kymmenen litran kattilallinen. Teamin kapteeni Lauri Lepistö kuori sitä varten 50 perunaa. Kuuleman mukaan hän on koulun perunankuorimismestari tai ainakin jotain sinne päin.
Perunamuusin kanssa oli uunilohta.
Tässsä uunilohi päivällisen tuotannon alkuvaiheessa.
Iltapalaksi, joka on muuttunut myöhäisen päivällisen seurauksena jälkiruoaksi, oli omenapaistosta ja Marttojen ohjeen mukaan tehtyä vaniljakastiketta.
Huomenna yritän koota lounaan. Eiköhän se onnistu. Päivälliseksi on ankan rintafileitä ja iltapalaksi kala- ja savuporo voileipäkakkua.
Kiirettä pitää Hiihtokokilla, mutta Urheilijat ovat auttaneet valmisteluissa kiitettävästi.
Lounaalle piti kehittää jotain muuta kuin kanaa, koska kaikki kana meni jo edellisellä päivällisellä. Kaivoin pakasteesta neljä kiloa kalkkunan rintafilettä ja tein siitä lihaisan kastikkeen riisille ja spagetille.
Lounaan jälkeen tehtiin yhdessä Urheilijoiden kanssa ämpärillinen hedelmäsalaattia. Sen verran sitä välipalana kuluu tällä alkavalla viikolla.
Päivällisellä Hiihtokokki paistoi jokaiselle ruokailijalle oman naudan ulkofileestä tehdyn lehtipihvin aromivoin kanssa. Aromivoissa oli yrttinä basilikaa ja persiljaa.
Kuvassa Hiihtokki työn touhussa paistamassa pihvejä. (kuvat Vilma Nissinen)
Nuijitut lehtipihvit ja aromivoi.Vasemma normikoko ja oikealla iso.
Uunissa paistetut lohkoperunat ja porkkanat. Kohtuullisen iso määrä sitä maistui. Likiarvona voisi sanoa, että normiannokseen verrattuna Urheilija syö leirillä kaksinkertaisen määrän.
