Kiitän Hiihtokokkia kutsusta vieraspalstalle ja jälleen erinomaisista aterioista Team Electrofitin Oloksen leirillä. Kirjoitin viime vuonna hengitysoireista ja yskästä. Tällä kertaa pohdin hiihtokilpailujen pakkasrajoja.
Oloksella sunnuntaina kilpailtiin hieman kirpeämmässä pakkassäässä, noin -10-12°C:n lämpötilassa, vaikka Muonion kirkonkylällä olikin -25°C, kiitos tunturisään inversion. Tämä ilmiö on tuttu monelle pohjoisessa ulkoilevalle eikä kisan perumista tai hiihtäjien turvallisuutta tarvinnut nyt pelätä.
Maastohiihto, yhdistetty ja ampumahiihto ovat poikkeuksellisia olympialajeja. Ennen vuorihiihdon tuloa olympialaisiin ensi talvena ne ovat olleet ainoat kestävyysurheilulajit, joissa kilpaillaan selvästi pakkasen puolella. Kylmä ilma kuuluu lajin luonteeseen, mutta jossain kulkee raja, jossa terveysriski voi kasvaa suuremmaksi kuin urheilullinen hyöty. Tällä hetkellä FIS:n kilpailusäännöissä lukee, että kilpailu voidaan järjestää, jos kylmin kohta ladulla on –20 °C tai lämpimämpi. Lisäksi tuuliolosuhteet on otettava huomioon.
Kylmä vaikuttaa koko kehoon rasituksessa ja aihe on hyvin laaja. Tässä kirjoituksessa keskityn hengitysteihin kohdistuviin vaikutuksiin kylmässä ilmassa kilpailtaessa.
Mitä kylmä tekee hengitysteille?
Kovatehoinen kestävyysrasituksessa keuhkot hengittävät 100–200 litraa minuutissa. Pakkasilmassa sisäänhengitettävä ilma on hyvin kylmää ja kuivaa. Kun kylmä ja kuiva ilma virtaa nopeasti hengitysteiden läpi, se jäähdyttää limakalvoja, kuivattaa hengitysteitä ja kuormittaa keuhkoputkia mekaanisesti ja kemiallisesti.
Pitkällä aikavälillä tämä voi lisätä riskiä sairastua astmaan. Selvää syy-yhteyttä ei ole kuitenkaan selvitetty, mutta tiedämme hyvin, että varsinkin hiihtäjillä astmaa on enemmän kuin muulla väestöllä. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että astma ei kehity yhdessä kilpailussa, mutta yksittäinenkin raju rasitus kylmässä ilmassa voi ärsyttää hengitysteitä päiviksi.
Mitä hiihtäjät itse ajattelevat pakkasrajoista?
Väitöskirjatyöni yhteydessä teimme kyselytutkimuksen suomalaisten maastohiihtäjien hengitysterveydestä keväällä 2019. Yhtenä pienenä, mutta mielenkiintoisena osuutena kysyimme myös urheilijoiden omia mielipiteitä kilpailujen pakkasrajoista. Tulokset julkaistiin yhteenvetona hengitystutkimus.fi -sivustolla. (linkki)
Kysymykset olivat:
- “Kylmällä säällä, kilpailetko aina jos kilpailu järjestetään?” (kyllä/ei)
- “Jos saisit itse päättää, mikä olisi sopiva lämpötilaraja oman ikäluokkasi kilpailuissa?” (avoin vastaus)
Mitä selvisi? (351 vastaajaa)
- 66 % hiihtäjistä kertoi kilpailevansa aina, jos kilpailu vain järjestetään.
- Kun tarkasteltiin yli 16-vuotiaita (joita FIS:n –20 °C raja käytännössä koskee), vain 13 % piti –20 °C:ta tai kylmempää sopivana pakkasrajana.
- Keskimäärin sopivana rajana pidettiin
–16,8 °C yli 16-vuotiailla
–15,1 °C alle 16-vuotiailla.
Toisin sanoen, suurin osa urheilijoista toivoisi lämpimämpää rajaa kuin nykyinen –20 °C. Tämä on mielestäni tärkeä viesti. Urheilijat ymmärtävät kylmän osana lajia, mutta eivät halua kilpailla mihin hintaan hyvänsä.
Tutkimuksen jälkeen ennen tulosten julkaisua Suomen Hiihtoliitto oli jo nostanut pakkasrajaa Suomessa –15 °C:een, mikä vastaa käytännössä nuorten keskimääräistä mielipidettä. Skandinavia Cupissa aikuisilla on puolestaan käytetty tiukempaa –17 °C rajaa kaudesta 2016–2017 alkaen ja tätä on sovellettu useaan kertaan sen jälkeen.
Sprintti, normaalimatka ja pitkät matkat – pitäisikö rajat erotella?
Keskustelussa urheilijoiden ja kollegojen kanssa on noussut esiin kaksi näkökulmaa.
- Sprintti kovassa pakkasessa tuntuu monesta urheilijasta rajummalta hengitysteiden kannalta, koska hiihtovauhti ja intensiteetti on jopa maksimihapenottokykyä korkeammalla tasolla ja tämä toistuu finaaliin pääsevillä neljästi päivän aikana.
- Normaalimatkoilla ja pitkillä matkoilla altistus on pidempi, mutta vauhti ei ole kova, mutta altistuksen määrä on hyvin pitkä ja muun kehon altistuminen on otettava myös huomioon.
Altistuksen kesto ja teho yhdessä ratkaisevat sekä hengitysteiden kuormituksen että paleltumisriskin. Nykyinen yksi yhteinen –20 °C raja kaikille kilpailumuodoille ei ota tätä huomioon.
Itse näkisin järkevänä, että, sprintissä voidaan harkita matalampia (lämpimämpiä) pakkasrajoja Pitkillä matkoilla tulisi huomioida erityisesti paleltumis- ja hypotermiariski (esim. sormet, varpaat, kasvot, sukuelimet).
Miksi tutkimusta sopivasta pakkasrajasta ei ole?
Leikitään, että laitetaan hiihtäjät hiihtämään kovaa eri pakkasissa, mitataan kehon lämpöä, tulehdusmarkkereita, keuhkofunktiota ja todetaan, että “tästä lämpötilasta alkaen ei saa enää kilpailla”.
Käytännössä tällainen tutkimus olisi eettisesti lähes mahdoton. Tutkittavia ei voi tahallisesti altistaa olosuhteisiin, joiden odotetaan aiheuttavan limakalvovaurioita tai paleltumia. Vakavien paleltumisvammojen riski ei ole hyväksyttävä, vaikka tutkittavat osallistuvatkin vapaaehtoisesti. Eettiset toimikunnat eivät todennäköisesti hyväksyisi tutkimusasetelmia, joissa haitta on näin selkeästi ennakoitavissa.
Toinen vaihtoehto olisi tieteen kielellä opportunistinen tutkimus eli mennään valmiiksi kylmiin kilpailuihin ja tehdään mittauksia ennen lähtöä, kilpailun aikana kannettavilla antureilla ja heti maaliin tullessa (esim. spirometria, veren merkkiaineet, kehon lämpötila).
Tämä voi olla käytännön kannalta hankalaa, mutta voisi olla hyvillä resursseilla mahdollista. Vaivaa urheilijalle tulee ja maalissa esimerkiksi spirometrejä pitäisi olla useita. Lisäksi mitattavat suureet ovat usein melko kohinaisia ja niihin liittyy vaihtelua, jolloin eroja eri lämpötilojen välillä ei välttämättä saada esille yksittäisissä kilpailuissa.
Hengitysmaskit ja keuhkojen suojaaminen
Yksi keino suojella hengitysteitä kylmässä on lämmönvaihdinmaskien käyttö (Airtrim, Jonasmask ym.). Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että 4 minuutin maksimirasituksessa hiihtäen (sprintin aika-ajon kaltainen) –15 °C:ssa keuhkofunktio ei heikentynyt suorituksen jälkeen, kun käytettiin hengitysmaskia verrattuna maskittomaan suoritukseen.
Hyvänkin maskin läpi hengitystyö on vaikeampaa ja pitkässä kisassa kosteuden kerääntyminen ja sen jäätyminen lisää hengitysvastusta. Siksi kaikki urheilijat eivät pidä maskin tunteesta tai kokevat sen haittaavan hengitystä. Suosittelen lämpimästi kuitenkin kokeilemaan maskeja kylmillä keleillä.
Rikhard Mäki-Heikkilä
Team Electrofitin lääkäri
