Valmentajalla on suuri vastuu nuoresta Urheilijasta. Jokaisen seuran valmennusohjelman pitäisi tukea nuorten Urheilijoiden monipuolista kehittymistä ja Valmentajien tekemää arvokasta työtä.
Nuorten valmennusta käsittelevissä tutkimuksisssa korostetaaan nuoren Urheilijan monipuolista harjoittelua. Harjoittelun pitäisi siis kehittää nuorta heidän omilla herkkyyskausina. Tämä yleensä toteutuu, kun Urheilija harrastaa monta eri lajia. Tällä tavalla hän saa nopeus-, kestävyys- ja koordinaatiotaitoja. Näitä taitoja vaaditaan kaikissa urheilulajeissa. Toki erilaisilla painotuksilla.
Kysyttäessä kaikki Valmentajat ovat monipuolisesta harjoittelusta samaa mieltä. Mutta, kun Valmentajan mielestä tulee hetki, jossa vaaditaan urheilijaa valitsemaan oma päälaji, niin tämä periaate unohdetaan. Yleensä tämä vaatimus esitetään liian nuorille Urheilijoille. Mitä tapahtuu, kun Valmentaja mustasukkaisesti vaatii Urheilijaa valitsemaan juuri hänen lajinsa.
Tutkimukset korostavat tavoitteellisen harjoittelun varhaista aloittamista. Se ei rajaa pois eri lajien parissa suoritettua monipuolista harjoittelua. Näin turvataan Urheilijan urheilusta saama nautinto ja motivaation pysyminen. Myös loukkaantumisriski pienenee. Tutkimusten mukaan tämä ei ole este arvokisamitalien saavuttamiseen.
Oman lajin valinta on merkittävä. Silloin tehdään nuoren urheilijan tulevaisuuden kannalta keskeisimmät valinnat. Tässä vaiheessa lahjakkuuden tunnistaminen on olennaista. Miten varmistetaan, että lahjakkuuden tunnistaminen ja lajivalinta toteutuu oikein ja subjektiivisesti?